Ilveen pennut syntyivät 30.1.2017

8 pentua: 3 urosta ja viisi narttua

Poseerauskuvat. Ikää 5 viikkoa.Kiitos kuvista Hanna!! Kaikille pennuille on löytynyt ihana koti.

Alobelin Hepsankeikka (n):

Hepsankeikka oikea.jpg

Hepsankeikka vasen.jpg

Hepsankeikka etu.jpg

Hepsankeikka naama.jpg

Alobelin Herranterttu (n):

Herranterttu oikea.jpg

Herranterttu vasen.jpg

Herranterttu etu.jpg

Herranterttu naama.jpg

Alobelin Hunajamuru (n):

Hunajamuru oikea.jpg

Hunajamuru vasen.jpg

Hunajamuru etu.jpg

Hunajamuru naama.jpg

Alobelin Homssantuura (n):

Homssantuura oikea.jpg

Homssantuura vasen.jpg

Homssantuura etu.jpg

Homssantuura naama.jpg

Alobelin Hanttapuli (u):

Hanttapuli oikea.jpg

Hanttapuli vasen.jpg

Hanttapuli etu.jpg

Hanttapuli naama.jpg

Alobelin Hunsvontti (u):

Hunsvontti oikea.jpg

Hunsvontti vasen.jpg

Hunsvontti etu.jpg

Hunsvontti naama2.jpg

Alobelin Heitukka (n):

Heitukka oikea.jpg

Heitukka vasen.jpg

Heitukka etu.jpg

Heitukka naama.jpg

Alobelin Hulivili (u):

Hulivili oikea.jpg

Hulivili vasen.jpg

Hulivili etu.jpg

Hulivili naama.jpg

Vastasyntyneet:

xMagqfX[1].jpg

Kuva ja video Hanna Degerman

Alhaalla vasemmalta Hanttapuli-uros, Hunajamuru-narttu, Homssantuura-narttu, Hulivili-uros, Herranterttu-narttu, Hepsankeikka-narttu ja Heitukka-narttu. Ylhäällä Hunsvontti-uros.

Video synnytyksestä: https://www.youtube.com/watch?v=NuAvr4sj4aY

Linkki Hannan blogiin: https://l.facebook.com/l.php?u=https%3A%2F%2Filveenpennut.wordpress.com%2F&h=ATOKlfqR9l3yJVuHYtFeICgH-U3NgayupKJt44MLgTcrw1qdYT8wDgUTTGNkdVxGNt94tzS4nZiUiBtH9-eXGUj5D-gTkhb4qOGRnWnnVfBvBfPMcMvAhhvR7DqUOYJAHZ7alw

Ilve astutettu viikolla 48 2016. Pentujen odotetaan syntyvän viikolla 4 2017.

H-pentue on toivottavasti saanut alkunsa. Linkki yhdistelmän tietoihin KoiraNetissä:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FIN21742%2F07&RekNoE=FI22617%2F14&Sukupolvet=4

Hääpari (kuvat Hanna Degerman)

Tietoa vanhemmista:

VIPUFI MVA FI TVA FI AVA-H FI AVA

Omistajan kuvaus Vipun luonteesta:

Vipu on kiltti ja nöyrä koira. Sitä on ollut aina hyvin helppo lukea, sillä se ilmaisee tunteensa hyvin avoimesti. Vipu on utelias kaveri, joka haluaa olla aina kaikessa tekemisessä mukana ja mieluiten ekana. Kotona Vipu osaa ottaa rennosti, mutta kun aletaan tekemään jotain, niin Vipusta kuoriutuu sisukas länderi, joka antaa harrastuksissa kaikkensa. Vieraisiin ihmisiin Vipu suhtautuu ystävällisen varautuneesti. Vieraat ensin haistellaan ja kohta työnnetään takapuoli syliin, että rapsuta siitä.

Laumaansa Vipu on hyvin kiintynyt, haluaa aina olla siellä missä muu perhe ja nukkuu mieluiten jalkataipeissa. Vieraista koirista Vipu ei välitä. Lenkillä ohitukset menevät hyvin, jos vastaantuleva koira kulkee ok, mutta jos vastaan tuleva koira kyräilee, niin sitten kyllä rähistään takaisin.

Pia Röyttä

Vipun linkkejä:

Kuvia: http://nelikot.kuvat.fi/kuvat/Omat+koiramme/Vipu/

Luonnetesti: http://nelikot.kuvat.fi/kuvat/Videot/Luonnetesti_9.6.2012/

Harrastuksia: https://www.youtube.com/user/piar1110/videos

ILVE FI MVA

Ilve sivu vasen.jpg

Ilve sivu oikea.jpg

Ilve naama.jpg

Omistajan kuvaus Ilveen luonteesta:

Taustaa

Meillä on Ilveen tulon jälkeen muuttunut lauman kokoonpano melkoisesti. Ilve tuli viidenneksi länderiksi ja siitä laumasta on jäljellä enää Ilve ja emänsä Tapa. Amanda kuoli tulehdukseen aivoissa; sillä vaan yhtäkkiä katosi kaikki kyky pysyä pystyssä eikä mitään ollut tehtävissä. Kujeen ja Pilan kohtaloksi koitui spondyloosi. Meille tuli joskus (taitaa olla jo kohta vuosi sitten) Ilveen serkkupuoli Kasku. Kaskun oli tarkoitus mennä mun vanhemmille, mutta lopulta siinä kävi niin että Kasku jäi meille ja vanhemmilleni meni sen sisko Inga. Kasku on melkein samanikäinen kuin Ilve ja en kyllä kenellekään suosittele niin lähekkäisiä koiria. Meidän nuorisokaksikko on kyllä sellainen parivaljakko välillä. Yhdessä hetkessä ollaan niin parhaita kavereita ja toisessa taas tulee kinaa jostain pikkuasiasta ja pitää raivota parta vaahdossa.

Meillä harrastellaan kaikkien kolmen kanssa aksaa.

Lisäksi olen innostunut vaeltamaan ja ollaan käyty tekemässä pieniä päivän reissuja. Toivottavasti jossain vaiheessa päästäisiin kokeilemaan sellaistakin reissua missä oltaisiin yön yli. Näyttelyissä käydään silloin tällöin. Ilveestä tuli muotovalio ja heti seuraavana päivänä Muusa-siskosta tuli myös. Sen jälkeen näyttelyinnostus loppuikin meillä siihen.

Arjessa

Ilve taas on sit vähän turhankin sosiaalinen länderiksi. Esimerkiksi luustokuvauksissa sen oli ihan pakko nuolla hoitajan naama ja kiivetä syliin. Se hämmästyttää mua aina vaan uudestaan. Mun koirat suhtautuu yleensä ihan ystävällisesti ihmisiin, mutta niiden päähuomio on kuitenkin mussa, sen sijaan Ilve saattaa ihan itsenäisesti alkaa tehdä tuttavuutta lähellä oleviin ihmisiin. Myös Kasku-kodinvaihtaja oli nuorempana samanlainen, mutta vanhemmiten se on alkanut länderimäistyä ja on ylitse vuotavan iloinen vain tutuille. Ilveessä ei vieläkään ole merkkejä rauhoittumisesta, joten se taitaa nyt vain olla tuollainen.

Mulla on ollut kuusi länderiä ja Ilve on niistä ehdottomasti helpoin. Ei sillä että yksikään olisi ollut vaikea. Kaikki ovat olleet arjessa kivoja. Ilve on alusta asti ollut tosi mutkaton ja iloinen koira. Ilveen emo Tapa taas oli haastavampi. Nykyään se on ihana harrastuskoira, mutta alussa heitin hanskat tiskiin monta kertaa olin ihan varma ettei siitä tule mitään. Ilve taas on ollut alusta asti ihan eri maata kuin äitinsä.

Ilveen kanssa on ollut kiva kulkea joka paikassa, koska se menee rennosti mukana mennään minne vaan. Sillä ei ollut mitään isoa murkkukautta. Jos se säikähtää jotain, se palautuu nopeasti ja menee katsomaan.

Käytin koirat kesällä luonnetestissä toisaalta ihan omasta mielenkiinnosta ja toisaalta siksi että saataisiin risteytysprojekteja varten tietoa myös puhtaista ländereistä risteytysten vastapainoksi. Sielläkin hyvin näkyi miten erilaiset äiti ja tytär ovat. Ilveen mielestä koko juttu oli tosi siistiä ja hauskaa. Vasta siinä vaiheessa kun se joutui seinään kiinni ja jäämään yksin niin alkoi vähän huolestuttaa ja se olikin kiivennyt tuomarin syliin kun palasin seinän takaa katsomaan. Tapasta taas koko juttu oli alusta asti hyvinkin pelottavaa ja satunnaisesti tuntui siltä että koko maailma romahtaa päälle. Onneksi Ilve tuntuu perineen Tapalta vain iloisuuden ja lyhyen turkin. Hyvä hermorakenne tulee sitten isä Mannelta.

Harrastuksissa

Ilve on sosiaalinen, iloinen ja hyvällä hermorakenteella varustettu koira, mikä tekee siitä varmaan niin helpon. Se on tarpeeksi pehmeä, että kouluttaminen on helppoa ja toisaalta se palkkautuu sekä leluilla että nameilla. Harrastuskoirana se on jäänyt vähän huonoon jamaan. Ensinnäkin se tuli laumaan viidenneksi koiraksi ja sen jälkeen meillä alkoi tulla terveysongelmia muille koirille. Kujeella ja Pilalla oli spondyloosi mikä on todella raastava sairaus. Erityisesti Pilan sairaus löi multa jalat alta pitkäksi aikaa, koska se oli mun elämäni koira. Oikeastaan vasta sen jälkeen kun ilmoitin Ilveen OMD:n leireille ollaan palattu taas takaisin harrastamisen piiriin.

Ilve on aika erilainen harrastuskoira kuin vaikka Pila. Pila oli hyvin röyhkeä, kiihkeä ja terävä. Se oli mielestään maailman napa ja jos ei asiat sujuneet kuiten se halusi ei hyvä heilunut. Se oli tosikko, jonka maailmaan mahtui vain sille tärkeät asiat kuten agility. Ilve taas aina iloinen, se suhtautuu asioihin välillä hyvinkin miettiväisesti. Mä vähän kaipaisin siihen terävyyttä, jolloin se olisi räjähtävämpi agilityssa. Toisaalta länderit syttyvät agilityssa aika hitaasti joten ehkä sieltä vielä tulee paloa lisää.

Ilveen kanssa on sikäli ihana puuhata, että se on aina innokas tekemään. Sen keskittymiskyky ei vaan vielä ole kovin pitkä. Tosin se on yllättänyt siinä suhteessa mut jo muutamaan otteeseen ja jahka saadaan lisää treenikokemusta aksasta niin keskittyminenkin parantuu. Kun oltiin Ipan kanssa pentukurssilla olisi kouluttaja halunnut että olisimme jatkaneet siitä toko-puolelle, koska hän näki Ilveessä potentiaalia sinne, mutta mä en oikein ole tokoihminen, joten me ollaan keskitytty vain aksaan.

Pitäisi lähteä Ilveen kanssakin kisaamaan enemmän, niin saisi sellaistakin kokemusta. Mä olen valitettavan huono tekemään puhtaita ratoja, joten kovin nopeita luokkanousuja ei Ilveellekään ole tiedossa.

Laumassa ja muiden koirien kanssa

Ilve on koko ikänsä asunut länderilaumassa. Meillä oli Ilveen tullessa vähän selkeämpi laumajärjestys. Amanda oli vanhimpana johtaja ja Amandan kuolessa aivotulehdukseen sen tittelin peri Kuje. Vielä Pilan ollessa elossa se oli selkeästi se joka sanoi viimeisen sanan, joskin kivut jonkun verran vaikutti päätösten järkevyyteen. Nyt kun jäljellä ei enää ole kuin Tapa, Ilve ja Kasku, niin meillä ei ole selkeää johtajaa. Tapa ei oikein pysty kurinpitoon vaikka se on vanhin. Ilve ja Kasku ovat ihan liian samanikäiset.

Kasku tuli meille sattumalta. Sen oli tarkoitus mennä vanhemmilleni, mutta tuli ensin meille katsottavaksi että sopisiko se porukoilleni ja jäikin vahingossa tänne. Koska tytöt ovat niin samanikäiset niille tulee aika useinkin sanomista asioista ja koska kumpikaan ei osaa perääntyä siinä vaiheessa niin rähinä on valmis. Tappeluksi se on mennyt vain jos välissä on ollut ruokaa. Ja kerran jouduin viemään Ilveen lääkäriin paikattavaksi. Toisaalta ne leikkivät tyytyväisenä keskenään ja nukkuvat kasana. Jos ne alkavat kiusaamaan liian totisella asenteella toisiaan, molemmat lopettavat ihan sanomalla. Ja jätän kaikki keskenään kotiin ilman ongelmia. Ruoka ja kiihdyttävät tilanteet on sellaisia missä näillä keittää yli. Ja jos ne eivät olisi vain muutaman kuukauden ikäerolla niin tällaista ongelmaa tuskin olisi.

(Iso osa ländereistä menee hyvin laumana ja aika monella onkin useampi koira. Muutamia koiria on jotka eivät tule toimeen oikein kenenkään kanssa, mutta se on harvinaisempaa. Sen sijaan iso osa ländereistä on vieraita koiria kohtaan varautuneita ja ne hyväksyvät vain oman lauman tai kaverikoirat. )

Koiria kohtaan Ilve on varautunut. Se on myös rasistinen, bortsut ja länderit (tai länderinnäköiset kuten koikkerit) on ok, mutta muut on ensialkuun kamalia. Tutut koirat menee hyvin, eikä ole ollut esimerkiksi mitään ongelmaa ottaa meille koiria hoitoon.

Terveys

Ilve on ollut lääkärissä pentuna nivustyrän vuoksi ja myöhemmin sen takia, että se joi mahdottoman paljon ja sitten tietysti pissaili. Sitä tutkittiin oikein urakalla ja lopuksi eläinlääkäri joutui vain toteamaan ettei siinä mitään vikaa ole. Sen mielestä juominen oli vain niin siistiä. Kun juomista rajoitettiin kuukauden ajan, niin ongelma loppui siihen. Sen jälkeen ollaan käyty kerran paikkauttamassa haavat ja loput lääkärikäynnit ovat olleet terveystutkimuksia tai rokotuksia. Pitää koputtaa puuta että sekä Ilve että emänsä Tapa ovat selvinneet näin vähällä. Myöskään mitään allergioita ei ole. Fyssarilla ja osteopaatilla käydään agilityn vuoksi. Ilve ei kyllä juurikaan ole ollut jumissa, mutta eipä se nyt suuria määriä ole lopulta ehtinyt treenatakaan.

Hanna Degerman

Ilveen linkkejä:

Luonnetesti:

osa1: https://youtu.be/sT_qiKOtX_w

osa2: https://youtu.be/0xibch5xTpo

osa3: https://youtu.be/L3vykc52sNw

osa4: https://youtu.be/ZxV4ixOJe94

Ilve harrastaa: https://www.youtube.com/watch?v=iomrtfiqt2M&feature=em-upload_owner

Ilveen blogi: https://ilveenpennut.wordpress.com/